October 2011

S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
1617181920 2122
23242526272829
3031     

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
buuri: (Default)
Thursday, October 1st, 2009 04:43 pm
Ruokaremonttini jatkuu! Muutama viikko sitten luin viherpirtelöistä täältä. Lainaan tähän vähän tuota tekstiä. Se kertoo Victoria Boutenkosta:

vihreät vihannekset ovat kaikkein ravitsevinta ruokaa mitä maa päällään kantaa - eikä juuri kukaan syö niitä, eivät edes raakaravinnon kannattajat. Ja syy tähän on selvä - nehän maistuvat aivan kamalalle!

Victoria törmäsi tutkimuksissaan siihen tosiasiaan, ettei keho tykkää mistään sellaisesta mitä se ei osaa sulattaa ja käyttää hyödyksi. Nykyihmisen ruoansulatus on niin huonossa kunnossa, että salaatti tulee melkein salaattina ulos. Ja huono ruoansulatus johtuu pitkälti juuri siitä, ettemme syö tarpeeksi vihreää. Noidankehä.

Victoria päätti kokeilla auttaa ruoansulatustaan, ja laittoi voimakkaanmakuiset salaatinlehdet tehosekoittimeen veden kera. KAMALAA LITKUA!

Sitten syntyi ahaa-elämys, josta minä ja tuhannet ihmiset ympäri maapalloa ovat Victorialle ikuisesti kiitollisia:

Laita sinne banaani sekaan!

Litku on edelleen ihan yhtä kamalan väristä vihreää mössöä, mutta maistuu raikkaalle banaanipirtelölle!


Luomuinnostuksessani olin enemmän kuin valmis uskomaan tuon kaiken. En oikeasti tiedä, onko nykyihmisen ruoansulatus huonontunut, mutta tuntuisi uskottavalta, että soseena ruoka imeytyy paremmin. Lisäksi viherpirtelö kuulosti hyvältä tavalta syödä enemmän vihreää ja marjoja ja hedelmiäkin. Olen pyrkinyt syömään marjoja joka päivä jo muutaman kuukauden ajan, mutta ne tuntuvat vieläkin aika happamilta ja kaipasin tapaa tehdä niiden syömisestä miellyttävämpää.

Pari viikkoa sitten sain vielä maistaa mehulingolla tehtyjä mehuja. Omenista, varsiselleristä ja punajuuresta tuli (mahdollisista epäilyksistä huolimatta! Mehua punajuurista?) valloittavaa, sekä pehmeää että pehmeän makuista makeaa mehua. Mietin sitten, investoisinko itsekin mehulinkoon, mutta lopulta pirtelöidea voitti. Ostin tehosekoittimen (OBH Nordican Chilli Blender) ja olen alkanut tehdä viherpirtelöitä.

Tuolla sivulla johon linkkasin on paljon viherpirtelöreseptejä. Minä olen kokeillut vasta kahdenlaisia pirtelöitä. Toiseen panin mustikoita, banaanin ja tammenlehväsalaattia (ja vettä ja hunajaa), toiseen mustikoita, banaanin ja persiljaa (ja vettä ja hunajaa). Tänään maustin pirtelöä vielä muutamalla mansikalla. Sotku näyttää jonkin verran siltä, kuin se olisi kertaalleen jo syöty, mutta se on tosi hyvää -- banaanin makuista, kuten tuossa todetaan. Minusta, entisestä (ja vähän nykyisestäkin) sokeriaddiktista, on ihmeellistä, että pirtelöstä saa niin makeaa lisäämällä vain banaanin. Sokerilla samaan vaikutukseen tarvisi vähintään desilitran, enkä olisi uskonut, että banaani olisi niin makea.

Tähän mennessä olen jaksanut heti tiskatakin tehosekoittimen käytön jälkeen. Viherpirtelöiden kyllä pitäisikin lisätä energisyyttä! Veriarvojen kohoamisen sun muun näkee kai sitten myöhemmin. Raportoin siitä sitten. :)
buuri: (Default)
Monday, April 27th, 2009 11:51 am
Ostan silloin tällöin Findusin Wok Classic -vihanneksia. Viime kerralla kaupassa sattui silmään saman firman Yrttiset uunikasvikset, ja niistäkin innostuin. Valmistettuani ne huomasin vain, että sisällöstä on 30 % perunaa. Se oli pettymys, kun perunaa syön muutenkin ja ihan itse voin sen keittää. "Uunikasvikset" kuulosti jännittävältä ja uudelta. Mietiskeltyäni aikani perunan valmistusta tajusin, että voisinhan minä nuo kaikki muutkin pakastevihannekset valmistaa itse. Silloin voisin vielä valita mieluisimmat ja jättää vähemmän mieluisat pois (uunikasvisten ruusukaali ei saanut suosiotani).

Uunikasviksissa on oreganoa ja timjamia ja kätevähän tuollainen pussi on valmiina ostaa, kun lämmittämiseen menee vartti (10 minuuttia ja paistinpannun lämpenemiseen kuluva aika). Classic on silti suosikkini, koska siinä on parsakaalin lisäksi palsternakkaa. Kesäkurpitsa valitettavasti puuttuu molemmista pusseista, joten sitä voisi ostaa tuoreena – ja kysyä äidiltä, miten se valmistetaan.
buuri: (Default)
Monday, April 20th, 2009 12:20 pm
Olen taas lukenut Kemikaalicocktailia ja lisännyt tietämystäni. Kemikaalicocktailissa käsitellään paljon arkisia asioita kuten hammastahnaa, deodorantteja, pesuaineita ja ruokaa – sekä lisäaineita, jotka myös ovat hyvin edustettuina jokapäiväisessä elämässä. Blogimerkintöjen lukemisen lomassa nousen välillä katsomaan omien käyttötavaroideni ainesosaluetteloita, ja aina siellä ilmenee jotain tuttua.

Tänään vuorossa oli purukumi, josta Kemikaalicocktailin kirjoittaja toteaa, ettei se maadu ja varoittaa vielä purukumeista, jotka sisältävät aspartaamia (E951) tai asesulfaami K:ta (E950). Täällä on myös yksityiskohtaista asiaa purukumien sisällöstä. Omassa Xylitol Jenkki -pussissani mainitaan ensimmäisinä aineksina makeutusaineet, ensimmäisenä ksylitoli, eikä luettelossa ole aspartaamia. Kahdeksas ainesosa on kuitenkin jälleen "makeutusainetta", suluissa asesulfaami K. Seuraavalla ostosreissulla luultavasti lukaisen ainesluettelon läpi ennen ostamista.

Sain muuten viikonloppuna lahjaksi reilua 72-prosenttista luomusuklaata, jossa on viittä ainetta ja soijalesitiinistäkin mainitaan erikseen, ettei se ole geenimuunneltua. Hyvin maistui.
buuri: (Default)
Wednesday, April 8th, 2009 04:56 pm
Olen lukenut noin viikon ajan Kemikaalicocktail-blogia, jossa on monenlaista asiaa luomusta, ekologisuudesta ja lisäaineista. Olen innostunut ostamaan esimerkiksi luomu- ja Reilun kaupan tuotteita. Tieto lisää tuskaa eli blogia lukiessa olen saanut tietää monista käyttämistäni tuotteista epätoivottavia asioita, mutta toisaalta on myös ollut hyvä saada tietää lisää ja tehdä sen johdosta erilaisia valintoja.

En varmaan tee tästä mitään ruokablogia, mutta kirjoitan ehkä siitäkin joskus, ja ainakin nyt mainitsen Urtekramin luomusuklaasta, jota ostin. Ostin sekä tummaa (kaakaota ainakin 55 %) että maitosuklaata (kaakaota ainakin 38 %), koska en ollut sitä koskaan ennen maistanut ja halusin vertailla. Urtekramin suklaassa on myös Reilun kaupan raaka-aineita, joten se on monessa suhteessa hyvä ostos.

Ensimmäistä kertaa maistaessani molemmat suklaat tuntuivat hyvin tummilta ja niissä oli voimakas sivumaku. En oikeastaan pitänyt kummastakaan. Toisella kerralla sivumaku tuntui edelleen, mutta tänään maistoin niitä kolmatta kertaa enkä enää erottanut niin voimakkaasti kummaa sivumakua – minkä epäilen olevan aitoa kaakaota, vai onkohan tämä liiallista epäluuloa Fazerin sinistä kohtaan. (Siinä on muuten vähintään 30 % kaakaota, vertailun vuoksi.) Näin näyttää makuaisti tottuvan. Olisi ihan hyvä, jos opettaisin itseni pois makeista suklaista, joita on helppoa napsia vaikka kuinka paljon. Lisäksi luomun ja reilun ostaminen lämmittää mieltä.

Jokohan tässä oli tarpeeksi mainostusta. :)