October 2011

S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
1617181920 2122
23242526272829
3031     

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags

February 20th, 2011

buuri: (Default)
Sunday, February 20th, 2011 06:12 pm
Luin kirjan! Epäilin jo, että on vierähtänyt yli kaksi vuotta edellisestä (fiktiivisestä) kirjastani. Blogin selailu kuitenkin todisti, että luin Peter Høegiä noin vuosi sitten.

Tällä viikolla siis avasin pitkästä aikaa fiktiivisen kirjan ihan huvin vuoksi. Kirja oli Susan Fletcherin esikoisteos Irlantilainen tyttö, joka julkaistiin alkukielellä 2004. Tämä käännös on vuodelta 2010. Jonna Joskittin suomennos, joka meni ainakin minuun ihan täydestä.

Minulle suositeltiin tätä kirjaa sillä evästyksellä, että se on hienosti kirjoitettu. Lukiessani mietinkin koko ajan, miksi suosittelija oli niin ajatellut. En keksinyt mitään erityistä syytä, mutta pidin kyllä suuresti kirjoitustyylistä. Käännös on erinomainen, kieli ja sanankäänteet pitivät kiinnostukseni yllä ja tapa, jolla kirjoittaja kertoo tapahtumista, on viehättävä.

Kirjassa 29-vuotias Eve muistelee lapsuuttaan, lähinnä sitä vuotta, jolloin hän oli kahdeksanvuotias, hänen äitinsä kuoli ja hän joutui asumaan Walesin maaseudulle isovanhempiensa luokse. Muisteleva kertoja sekä paljastaa tulevia tapahtumia, jotka asettavat lapsuustapahtumat (jotka ovat kirjan pääasiallinen sisältö) erilaiseen valoon, että vihjaa asioihin, joita ei vielä paljasta. Minä olen mysteerien suuri ystävä ja ehkä juuri siksi kirjan lukeminen sujui minulta niin nopeasti ja antaumuksellisesti. Haluan aina tietää salaisuudet, joita kirjoissa on. Kuka on murhaaja, mitä tapahtui sinä kesänä, mitä kertoja ei halua ajatella ja vain kaartelee aiheen ympärillä.

Takakannessa todetaan, että lapsuuskuvauksen tunnelmat, tuoksut ja näyt heräävät kirjassa eloon. Itse en olisi sanonut, että kuvaus olisi erityisen aisteihin vetoavaa, mutta ehkä se onkin enkä vain huomannut sitä. Muistin joitain asioita omasta lapsuudestani kirjaa lukiessa – lintujen ääniä ja maisemia. Kirjan maaseutukuvaus on viehättävää. Walesin talvi kuulostaa sen perusteella kyllä aika ankealta kylmän tuulen, sateen ja mudan takia, mutta ainakin ympäristö on kirjassa voimakkaasti läsnä.

Minulle Irlantilaisessa tytössä mieluisinta olivat henkilöt ja näiden kuvaus. Eve kiinnittää huomiota epätavallisiin asioihin ja yksityiskohtiin, ja tuntuu kuin saisi kurkistaa samalla toisen ihmisen pään sisään lukiessaan, mitä hän maailmasta huomaa. Hänen kotikylänsä on täynnä kiinnostavia ihmisiä ja kohtaloita. Osaan heistä tutustuin kirjan kuluessa niin hyvin, että kerronta vetosi tunteisiini yllättävällä tavalla. On niin pitkä aika siitä, kun viimeksi olen lukenut kirjoja, että hämmästyin tämän teoksen voimasta. Luin sen todella nopeasti, mutta silti tuntui, että uppouduin uuteen maailmaan kirjan myötä. Tällainen eläytyminen onkin itselleni vahvin todiste siitä, että Susan Fletcher on kirjoittanut hyvän tarinan.