October 2011

S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
1617181920 2122
23242526272829
3031     

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags

September 14th, 2009

buuri: (Default)
Monday, September 14th, 2009 04:51 pm
Kaikki liittyy kaikkeen. Yleiseen hyvinvointiin esimerkiksi liittyvät ja vaikuttavat uni, liikunta ja ruoka, muutaman muun asian lisäksi. Viikonloppuna nipistin unesta, en liikkunut juuri yhtään ja söin mitä sattuu. Tänään sama tahti jatkui, ja sokerisen välipalan jälkeen olotila olikin iltapäivällä mitä mielenkiintoisin. Innostuin äkkiä viikon verran unohduksiin painetusta gradusta ja kävin hilpeästi lainaamassa pääkirjastosta graduun liittyvän kirjan. Koivujen varjossa jalkakäytävällä kävelevä opiskelija sai sydämeni paisumaan runollisuudellaan. Miten hienoa onkaan elää ja opiskella! Koko gradun olisi voinut tehdä siinä yhtenä iltapäivän tuntina. Kädet kuitenkin vapisivat (no, ehkä liioittelen vähän) enkä voinut keskittyä mihinkään viittä sekuntia kauempaa. Tyypillinen sokerihumala siis. Suunnitelmat on suuret mutta mitään ei tapahdu.

Gradunteon tie on kivinen ja ohdakkeinen. Aikaa gradulle ei oikein jää, kun pitäisi nettailla, tavata kavereita ja harrastaakin välillä. Niitä tenttejäkin on vielä muutamia, eli muu opiskelu painaa. Innostus vaihtelee akateemisesta hurmoksesta lievään vastenmielisyyteen ja gradumasennuksen alhoon. Ajattelin etukäteen, että varmaan työn laajuus musertaa silloin tällöin ja toisinaan iskee myös graduväsymys eikä jaksaisi pakertaa työtä eteenpäin. Minut onkin yllättänyt tunnetilojen kirjo, joka gradukriiseihin liittyy. Kyseenalaistan paitsi tutkimuksen ja tulosten saamisen mahdollisuuden sekä oman kyvykkyyteni myös koko elämän mielekkyyden ja merkityksen (tai pikemminkin sen, onko merkityksellistä elämälleni saada se gradu tehtyä). Käytännössä voisin ihan hyvin tehdä gradua kolme kertaa viikossa, kaksi tuntia kerrallaan päättämättä heti sitoutua loppuelämäkseni akateemiseen uraan, mutta jotenkin tämä taustakysymys on nyt päässyt hallitsemaan koko graduprosessia.

Sinänsä ei kai pitäisi tulla yllätyksenä, että motivaatio on lopulta tärkeintä gradun (niin kuin varmaan kaiken muunkin) tekemisessä. Jos vielä saisin tähtäimeeni sen hiljaisen tyytyväisyyden, joka syntyy kun on tehnyt pari tuntia tutkimus- ja kirjoitustyötä, niin tuloksia alkaisi varmasti tulla. Valitettavasti vain aivoissani on nyt käännetty joku nuppi niin, että ainoastaan elämänmittainen sitoutuminen ja maailmaa järisyttävät tutkimustulokset ovat tarpeeksi motivoivia.