October 2011

S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
1617181920 2122
23242526272829
3031     

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags

March 3rd, 2009

buuri: (Default)
Tuesday, March 3rd, 2009 08:46 pm
Yritän lukea tenttiin. Se merkitsee lähinnä, että löydän kasapäin kiinnostavampia kirjoja ja luen sitten niitä.

Tällä kertaa lukuvuorossa on Kolonialismin jäljet. Keskustat, periferiat ja Suomi (toim. Kuortti, Lehtonen ja Löytty). Luin minua erityisesti kiinnostavan artikkelin "Neutraalisti rasistinen? Erään sanan politiikkaa", Anna Rastaan tekstin n-sanasta (kuten hän asian ilmaisee). Rastas analysoi n-sanasta käytyä keskustelua ja tarkastelee n-sanan käyttöä eri yhteyksissä. Lähtökohdakseen hän on ottanut väitteen, että n-sana on Suomessa neutraali, vaikka sitä muissa maissa pidetään rasistisena. Rastas toteaa, että paljon keskustelun vuoksi on vaikeaa kuvitella suomalaista, joka ei tietäisi sanan kiistanalaisuudesta ja siitä, että monet ihmiset kokevat sen loukkaavaksi. Hän kysyy, miksi sanasta kuitenkin pidetään kiinni.

N-sanan käyttöä on puolustettu esimerkiksi sillä, että se on ennen ollut Suomessa "neutraali" tai "tavallinen". Rastas tarttuu väitteeseen ja tutkii, missä yhteyksissä sanaa esiintyy kirjallisissa lähteissä. Hänen mukaansa tietokirjoissa ja lehdissä sanaan liitetään kielteisiä määreitä ja kuvauksia. N-sanalla nimetyt kansat kuvataan lapsellisiksi, epärationaalisiksi tai epäinhimillisiksi juuri sen kolonialistisen esitystavan mukaisesti, "jota nykyään pidetään yleisesti halventavana ja rasistisena". Rastas huomauttaa, että tuon ajan yleinen maailmankuva, jonka suomalaisetkin jakoivat, oli hyvin rasistinen. Hän kysyy, voiko näitä merkityksiä, joita n-sanaan kiinnitettiin tuona aikana, sanoa neutraaleiksi tai harmittomiksi.

Rastas huomauttaa, että n-sanasta keskusteltaessa tulee usein tunne Suomen erityisyydestä. "Aivan kuin kielteiset, halventavat ja rasistiset afrikkalaisia koskevat puhe- ja esitystavat eivät olisi koskaan olleet osa (nimenomaan) suomalaista kulttuuria." Hän tuokin esille, että n-sanan rasistisuuden myöntäminen pakottaa arvioimaan oman maan historiaa uudelleen ja luopumaan moraalisesta ylemmyydentunteesta, käsityksestä, että muita maita raskauttavat kolonialismin synnit mutta Suomea ei.

Rastaan mukaan n-sanan käyttöä puolustetaan myös sillä, että se ei puhujalle itselleen edusta rasismia tai halveksuntaa. Rastas siteeraa artikkelissaan Franz Fanonin kuvausta tilanteista, joissa joku nimetään n-sanalla:

Kohtaamisissa, joissa joku nimetään tuolla sanalla, muiden ajatukset ja tunteet, kuten pelko tai seksuaalistaminen, muuttuvat osaksi rodullistavien katseiden ja kommenttien kohteena olevaa identiteettiä. Ne alkavat muuttaa myös yksilön suhdetta omaan ruumiiseen. -- Sana voi myös palauttaa mieleen kokemuksia kiusaamisesta, häirinnästä, torjunnasta ja jopa fyysisestä väkivallasta tai sen pelosta. Muiden ihmisten "En tarkoita sillä mitään pahaa" -kommentit eivät pysty pyyhkimään tuota tietoa pois.


Tässä siis taas kontekstista, joka tuntuu olevan tämän blogin teema. Sanan merkitys rakentuu kontekstissa. Argumentti, että n-sana ei ole rasistinen jos sanoja ei tarkoita sitä rasistiseksi, oudoksuttaa. Siinä voi nähdä rasismin ongelmallisuuden väheksyntää ja asenteen, että oma oikeus käyttää niitä sanoja joihin on tottunut on tärkeämpi kuin n-sanalla nimetyn ihmisen oikeus olla kuulematta haavoittavaa kielenkäyttöä. Rastas toteaa artikkelissaan, että keskustelu n-sanasta käydään usein ilman niitä ihmisiä, jotka eniten tai todennäköisimmin tuota sanaa kuulevat. Tilanne on absurdi – sanan käytöstä ja sen sallittavuudesta keskustellaan kuulematta, miltä sen kohteeksi joutuvista tuntuu. Rastas kiteyttää sen lainaamalla mielipidekirjoitusta: "Kuinka suomalainen voi määrätä sen, miltä mustasta ihmisestä saa tuntua kun häntä kutsutaan neekeriksi?"

Rastas huomauttaa myös, että nykyään n-sanaa käytetään myös rasismin kyseenalaistamiseen, ja sanasta on tullut rasistisen suomalaisen "juntin" merkitsijä. "Tällaisen n-sanan käytön voi tulkita anti-rasistiseksi strategiaksi, mutta sellaisenakaan se ei välttämättä ole harmitonta. Se pitää yllä vanhoja halventavia esitystapoja ja tekee usein mahdolliseksi myös sellaiset tulkinnat, joita puhuja ei ole tarkoittanut." Esimerkiksi Rastas nostaa Marjo Kaartisen teoksen Neekerikammo. Kirjoituksia vieraan pelosta, jossa vieraan pelko on nimetty pelkäävien puheiden mukaan. "Tällöin tutkija tulee kuitenkin väistämättä nimenneeksi myös kammon (vieraspelon, rasismin) kohteen juuri sillä sanalla, jossa kielteiset kuvaustavat tiivistyvät. Hän ei tule ottaneeksi huomioon sitä, että tuo 'kammon kohde' on nyt täällä, puhuu suomen kieltä, eikä halua tulla kutsutuksi n-sanalla."