October 2011

S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
1617181920 2122
23242526272829
3031     

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Monday, November 16th, 2009 09:22 pm
Luin Kukku Melkaksen artikkelin "Sopimaton käsikirjoitus. Naiskirjailija ja toisinkuvittelemisen mahdollisuudet" (teoksessa Satimen hirmuhetket. Kahdeksan kirjoitusta kotimaisesta kirjallisuudesta, joka on julkaistu vuonna 2000). Ei varmaan edeltä käsin arvaisi, että kirjallisuudentutkimuksen artikkeli voisi olla henkilökohtaisesti koskettava ja ahaa-elämyksiä tuova, mutta niinpä vain näkyy käyneen.

Artikkeli käsittelee Aino Kallaksen esikoisromaania Kirsti, joka julkaistiin vuonna 1902. Romaani on ajalle tyypillinen aviorikostarina, jossa päähenkilö Kirsti viettää intohimoisen yön tulevan aviomiehensä kanssa, tulee raskaaksi ja menettää lapsen kuin rangaistuksena esiaviollisesta seksistä. Olin kuullut teoksesta jo aiemmin ja pidin sitä melko epäkiinnostavana, mutta Melkas avaa siihen uudenlaisia näkökulmia. Hän pureutuu romaanin yksityiskohtiin ja näyttää, että niissä itse asiassa käydään neuvottelua "oman olemisen ehdoista ajan käsitysten puristuksessa". Melkas näyttää, että tuona aikana äitiys oli oikeastaan naisille ainoa mahdollinen tapa olla olemassa tai olla naisia. Kallaksen romaanissa Kirsti kuitenkin tuntee halua vastustaa naimisiinmenoa ja äitiyttä. Hän yrittää artikkelin nimen mukaisesti kuvitella toisin elämänsä kulkua, naiseuttaan ja äitinä olemistaankin – siinä onnistumatta. Melkas toteaa, että Kallas oli itsekin tyytymätön romaanin loppuun muttei osannut sitä parantaakaan. Melkaksen mielestä tämä osoittaa, että toisinkuvitteleminen oli niin vaikeaa, ettei se aina onnistunut. "Miten ylipäätään kuvata sellaista (vaihtoehtoista naisen identiteettiä) jota ei vielä tavallaan ole?"

Artikkelin kuvaus 1900-luvun alun näkemyksistä naisten asemasta ja paikasta yhteiskunnassa hätkähdytti minua, sillä en ollut oikein tajunnut, että näkemykset todella olivat niin ehdottomia: naisten luonnollinen tehtävä on äitiys, äitiydessä vasta naisten kaikki henkisetkin ominaisuudet voivat kunnolla kypsyä, ja naisille mahdollinen yhteiskunnallinen toimintakin oli "äitikansalaisuutta" tai "yhteiskunnallista äitiyttä". Melkas kirjoittaa: "ei voida kuitenkaan kieltää, etteikö jokainen nainen olisi tavalla tai toisella joutunut pohtimaan suhdettaan -- äitiyteen sellaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa se nähtiin itse asiassa ainoana naisena olemisen mahdollisuutena." Tämän lukeminen sai minut ymmärtämään, miksi monet tuona aikana naisista kirjoitetut kirjat pohtivat äitiyttä. Tuntuu miltei väistämättömältä, että naisen identiteetistä kirjoitettaessa on käsiteltävä myös äitiyttä. Muunlainen lähestymistapa olisi ollut kuin kirjoittaisi kirjan kaloista ottamatta lainkaan huomioon vettä.

Melkas toteaa vielä, että "identiteetti konstruoidaan diskurssin ja myös representaatioiden sisällä eikä suinkaan ulkopuolella", mikä mielestäni kiteyttää pääasian hyvin (ironisesti, sillä äkkilukemalta koko lause näyttää Lassin akateemiselta yläpilveltä). Naisen minuuden ja mahdollisuuksien pohtiminen heijasti 1900-luvun alussa sen ajan yleisiä käsityksiä. Nykyään naisesta kertova kirja voisi olla erilainen, koska nykyään on erilaisia käsityksiä. Minulle tuli mieleen keväällä katsomani elokuva Kielletty hedelmä, jossa päähenkilöt hakivat suhdettaan kiellettyihin asioihin ja rakensivat identiteettiään elämässään vahvoina vaikuttavien käsitysten ja naisen kuvien pohjalta. Elokuvassa kuviteltiin ja rakennettiin jotain uutta, jota ei ollut suoraan annettu missään, mutta toisaalta rakentaminen tapahtui nimenomaan tiettyjen puitteiden sisällä.

Reply

From:
Anonymous
OpenID
Identity URL: 
User
Account name:
Password:
If you don't have an account you can create one now.
Subject:
HTML doesn't work in the subject.

Message:

 
Notice: This account is set to log the IP addresses of everyone who comments.
Links will be displayed as unclickable URLs to help prevent spam.