October 2011

S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
1617181920 2122
23242526272829
3031     

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Wednesday, July 8th, 2009 03:54 pm
Keskustelussa parin kaverini kanssa tuli esiin kysymys, tekeekö roolipelikirjan kirjoittaminen ja julkaiseminen tekijästään kirjailijan. Minusta vastaus on jyrkkä ei, mutta vastauksen perustelussa ja kirjallisuuden määrittelemisessä vastassa oli tietysti salakavala heitteikkö. Mikä "kirjailijan" nimikkeen sitten ratkaisee? Fiktiivisyys – mutta roolipelikirjassakin on paljon fiktiivistä ainesta. Tietokirjamainen ohjeistaminen – mutta monet kirjallisuuden kaanoniin yleisesti laskettavat teokset sisältävät sitä, esimerkiksi Leo Tolstoin maanviljelystä pohtiva teos ja Moby Dick. Lukijan puhuttelu – mutta sitä harrastavat myös monet kaanoniin yleisesti sijoitetut kirjailijat, esimerkiksi Italo Calvino.

Tällaisissa pulmatilanteissa kannattaa aina kääntyä Wikipedian puoleen. Tästä huolimatta minäkin tein niin:

Kirjallisuus jaetaan yleensä kauno- ja tietokirjallisuuteen, jotka erottaa viestinnän tarkoitus. Yksinkertaistaen kaunokirjallisuuden funktio on esteettisen kokemuksen tuottaminen, kun taas tietokirjallisuus pyrkii tiedonvälitykseen. Yleisessä kielenkäytössä ja esimerkiksi yliopiston oppiaineena sana kirjallisuus viittaa juuri kaunokirjallisuuteen.

Kirjallisuus-sanan käyttäminen eri yhteyksissä on myös arvovalinta. Ilmauksella on vahvoja korkeakulttuurisia konnotaatioita, ja jonkun teoksen tai tekstityypin nimittäminen kirjallisuudeksi ja toisen ei-kirjallisuudeksi on jälkimmäisen vahvaa vähättelyä.


Molemmat näkökohdat ovat tässä oleellisia. En pidä roolipelikirjan tekijää kirjailijana, koska tällainen kirja liittyy minusta liikaa tiedonvälitykseen; arvovalinta on myös itsestään selvästi mukana tällaisessa erottelussa. Minun tapauksessani se ei ehkä niinkään liity korkeakulttuurisuuteen toisin kuin silloin, kun erotetaan esimerkiksi viihteelliset dekkarit tai naisten kirjoittamat romanssit kirjallisuudesta tai sijoitetaan ne kirjallisuuden hierarkian häntäpäähän. Sen sijaan pidän lapsenomaisesti kiinni minulle tärkeästä kirjailijan käsitteestä, jonka olen omaksunut tai kehittänyt joskus alle kouluikäisenä. Käsitteessä tärkeintä on kirja, joka sisältää fiktiivisen tarinan tai tarinoita.

Käsitteeni ei varmaan ole ihan vedenpitävä. Esimerkiksi fiktiivisen määritelmä on horjuva. Se ei välttämättä tarkoita, että mikään kirjan tapahtumista ei ole koskaan tapahtunut – kyseessä on pikemminkin esteettinen lähestymistapa aiheeseen. Käsitteessä ei myöskään puututa julkaisemiseen, julkaisukanaviin tai lukijoihin. Voiko internetissä julkaissut kirjoittaja olla kirjailija? Kuitenkin tuo esteettisen kokemuksen tuottaminen on mielestäni tärkeä. Opinnäytetyön tekijä ei ole minusta kirjailija (ellei nyt sitten taideaineissa ole mahdollista kirjoittaa kaunokirjallista teosta opinnäytetyönään), vaikka esimerkiksi väitöskirjaan voisi kuinka uppoutua niin kuin fiktiiviseen maailmaan ainakin.

Lukemassani Ritva Hapulin teoksessa Ulkomailla. Maailmansotien välinen maailma suomalaisnaisten silmin huomautetaan, että Aino Kallaksen kirjailijanuraa tutkinut Kai Laitinen ohittaa Kallaksen matkakirjat muutamalla lauseella. Matkakirjallisuutta pidetään erilaisena kuin esimerkiksi romaanikirjallisuutta ja ylenkatsotaan ehkä sitä, miten matkakirjankin kirjoittaja valikoi tapahtumia, keksii näkökulmia, käyttää luovuuttaan ja leikittelee kielellä. Hapuli toteaa:

[M]atkakirjallisuudella on kirjallisuuden kaanonissa elämä- ja omaelämäkertojen lailla alhainen status. Romaanikirjallisuuden status sitä vastoin on korkea, ja juuri romaani tekee kirjoittajastaan tunnustetun.


Varmaan jokin luovan taiteilijan ja originaalisuuden myytti vaikuttaa tuossakin taustalla. Kirjallisuuden määritelmä onneksi elää koko ajan: saippuaoopperat, kreikkalaiset jumalat, suomalaiset talonpoikaisnaiset ja fantasian toisenlaiset maailmat sopivat kaikki siihen, tai ainakin niiden pitäisi sopia.

Miksen sitten salli roolipelikirjan tekijälle kirjailija-nimitystä? Jossainhan raja täytyy voida ylittää: keittokirjasta tulee kaunokirjallisuutta, kun reseptejä vähennetään ja tarinankerrontaa lisätään tarpeeksi. Harmi vain en osaa sanoa, missä se tapahtuu; tuttavani ovat kuitenkin varmasti tyytyväisiä tietäessään, että voin kyllä koska tahansa kertoa, mitä minä pidän kirjallisuutena ja mitä en.

Loppukevennyksenä toimikoon tämä roolipeliaiheinen sarjakuva Voynich-käsikirjoituksesta.

Reply

From:
Anonymous
OpenID
Identity URL: 
User
Account name:
Password:
If you don't have an account you can create one now.
Subject:
HTML doesn't work in the subject.

Message:

 
Notice: This account is set to log the IP addresses of everyone who comments.
Links will be displayed as unclickable URLs to help prevent spam.