October 2011

S M T W T F S
      1
2345678
9101112131415
1617181920 2122
23242526272829
3031     

Page Summary

Style Credit

Expand Cut Tags

No cut tags
Saturday, October 4th, 2008 12:42 pm
Teoksessaan Permitted and Prohibited Desires. Mothers, Comics and Censorship in Japan Anne Allison käsittelee tarinoita äidin ja pojan välisestä insestistä. Hän tutkii niitä fantasioina ja halun ilmentyminä realistisen lähestymistavan sijaan ja nimittää tarinoita 1980-luvun alun trendiksi ja median myyteiksi. Tarinoille on yhteistä ajankohta eli pojan valmistautuminen pääsykokeisiin. Japanissa koulujärjestelmä toimii Allisonin mukaan siten, että tiettyyn kouluun pääseminen ja koulussa saatavat arvosanat määrittävät suuresti yksilön työelämässä menestymistä: siksi tietyn opiskelupaikan saaminen on erittäin tärkeää. Pääsykokeisiin valmistautumisessa äidin ja lapsen välinen suhde on hyvin intensiivinen, sillä äidin on tarkoitus huolehtia lapsen kaikista tarpeista ja auttaa tätä lukemaan. Allison osoittaa, että joissakin insestitarinoissa intensiivinen yhdessäolo muodostuu eroottiseksi suhteeksi nimenomaan sitä kautta, että seksuaalinen halu häiritsee pojan keskittymistä, jolloin äiti pyrkii auttamaan poikaa huolehtimalla myös tämän seksuaalisista tarpeista.

Allison kuvaa laajasti japanilaisen koulujärjestelmän tärkeyttä lasten ja nuorten kasvattamisessa japanilaisiksi ja heidän myöhemmässä elämässään, sillä koulussa parhaiten menestyneet saavat myös parhaat ammatit ja urakehityksen. Olen jo kirjoittanut siitä, kuinka äiti on erityisasemassa lapsen koulunkäynnin suhteen (täällä ja täällä): Allisonin haastattelemilla äideillä ei suorastaan ollut aikaa millekään muulle elämässään kuin lapselleen ja kodilleen. Äidin ja lapsen välinen intensiivinen suhde ja pääsykokeiden tärkeys vaikuttavat siis Allisonin mukaan insestitarinoihin: ne yhdistävät japanilaisten elämän tavallisia elementtejä kuten pääsykokeisiin lukemisen ankaruuden ja äidin ja lapsen vuorovaikutuksen fantastiseen ja rajoja rikkovaan eli äidin ja lapsen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen.

Allison ottaa huomioon myös äidin roolin insestitarinoiden kontekstissa. Äidit ovat enimmäkseen täysipäiväisesti kotona lapsistaan huolehtimassa, mutta vaikka isät hankkivat perheen elatuksen, äidit pitävät omaa työtään lapsien hyväksi tärkeämpänä ja kunnioitettavampana. Allison huomauttaa, että insestitarinoissa äidit pyrkivät auttamaan poikaa parhaansa mukaan ja samalla toteuttamaan omaa tehtäväänsä äitinä mahdollisimman hyvin, mutta lisäksi insestitarinassa pojan lähtö kotoa viivästyy insestin vuoksi. Tarinoiden äitien näkökulmasta siis heidän tärkeäksi kokemansa työ jatkuu. Allison osoittaa, että kodin ulkopuolella työssä käyvillä miehillä on identiteetti kodin ulkopuolella, kun taas äideillä ei; samoin miehillä on työnsä ohessa mahdollisuus avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin – insestitarinoissa äiditkin hakevat seksuaalista suhdetta työnsä kautta, mutta koska työ rajautuu kotiin, ainoa kohde seksuaalisille tunteille on lapsi, poika. Allison painottaa, että insestitarinat ovat monimutkaisia: niissä on sekä hyvin todellisia että fantastisia aineksia, ne ovat osaksi hyvin realistisia ja osaksi transgressiivisiä.

Allison mainitsee muutamia esimerkkejä insestitarinoista. Tarinoissa toistuvat tietyt asetelmat: Pojan seksuaalinen halu häiritsee hänen keskittymistään pääsykokeisiin lukemisessa. Seksuaalinen suhde äidin ja pojan välillä auttaa poikaa keskittymään, ja hänestä tulee mallioppilas sekä kuuliainen lapsi. Äiti on mielestään sekä huono äiti ja synnintekijä että hyvä äiti, koska auttaa poikaansa ja pysyy äidin roolissaan enemmän kuin jos harrastaisi irtosuhteita tai menisi uudelleen naimisiin (äidin ollessa eronnut tai leski). Seksuaalinen kanssakäyminen äidin ja pojan välillä on tyydyttävää ja jopa autuaallista. Perheen isä on poissaoleva: töissä, rakastajattarensa luona, eronnut tai kuollut. Tosin Allison kertoo sellaisestakin tarinasta, jossa perheen isä on enemmän läsnä ja jossa äiti vertaa poikaansa tämän isään – isän kustannuksella. Pojan tulevaisuus ja uramahdollisuudet, vartalo, penis ja nautinnon antamisen taidot miellyttävät kaikki äitiä enemmän tämän verratessa poikaa aviomieheensä.

Allison ottaa insestitarinoihin myös yhteiskunnallisen kannan. Hän käy läpi aiempia Japanin mediamyyttejä: Japanin taloudellisessa menestyksessä ja länsimaisten vaikutteiden paineissa syntyi tarinoita vauvojaan tappavista äideistä kuvaamaan pelkoa itsekkäistä naisista, jotka kieltäytyivät omistautumasta äitiydelle. Insestitarinat vihjaavat pelkoon liian seksuaalisista naisista, jotka tuntevat halua (desire) ja pyrkivät täyttämään sen, eivät äidinroolinsa ulkopuolella vaan sen sisällä. Lisäksi taustalla voi nähdä ajatuksen, että äideille oli annettu liikaa valtaa kodin sisällä, ja että äidit hallitsivat poikiaan. Allison kertaa, että äideillä on hyvin suuri merkitys siinä, milloin ja miten hyvin poika astuu itsenäisenä yhteiskuntaan (koska äiti tukee pojan koulunkäyntiä ja erityisesti pääsykokeisiin lukemista); insestitarinoissa voi nähdä pelon siitä, että äideistä tulee kotona fallisia ja miehistä, jotka insestitarinoissa ovat usein poissaolevia tai kuolleita, tulee impotentteja. Tämä on kansallinen pelko, koska poika symboloi koko Japanin tulevaisuutta.
(Anonymous)
Friday, October 17th, 2008 10:21 am (UTC)
Hyvä blogikirjoitus kiinnostavasta aiheesta. Mulla nousi heti ensimmäisenä mieleen kysymys siitä, mikä on se kohderyhmä jolle noita tarinoita kirjoitetaan. Tätä ei ilmeisesti tuossa kirjassa käsitelty ollenkaan vai? Oma heteronormatiivinen ajatusmaailmani lähti ikäänkuin automaattisesti siitä ajatusmallista, että nämä ovat miesten miehille kirjoittamia tarinoita. Kun juttelin sinun kanssasi niin sait minut kuitenkin epäilemään onko asia välttämättä näin.

Mehevän fantasian ainekset ovat tuollaisessa tarinassa luonnostaan kasassa. Äidin ja pojan suhdetta kielletympää hedelmää ei yhteiskunnasta varmaan montaa löydy ja Kiltin kotiäidin paljastuminen voimakkaan seksuaaliseksi olennoksi on paljon käytetty teema. Miehisestä näkökulmasta tarkasteltuna tällainen insesti tarina pitää myös mielestäni sisällään selvän vallasta luopumisen fantasian. Varmasti moni japanilainen(kin) mies kaipaa ajoittain takaisin äidin turvalliseen ja huolehtivaan syliin sieltä kovasta ja kylmästä kodin ulkopuolisesta bisnesmaailmasta, jossa pitää johtaa firmaa, vastata alaisista ja nutistaa kilpailijat.

Äiti taas suuremmalla elämänkokemuksellaan pitää huolta pojastaan ja ottaa näin kantaakseen tämän elämänhallinan raskaan taakan. Vastineeksi poika sitten nuoren ikänsä tuoman viriliteettinsä avulla pystyy pitämään tyytyväisenä äitinsä, jonka poissaoleva isä lyö laimin. Jos isä on tarinassa vielä hengissä, niin kenties tarinaa voisi pitää jopa jonkinlaisena pojan ja äidin yhteisenä kostona isälle, joka ei ole läsnä perheen arjessa vaan viettää ennemin aikaa rakastajattarensa luona.

Yleisesti tuo Allisonin esittämä tulkinta kuulosti musta oikein hyvältä. Tällaisen insestistoorin tulkitseminen peloksi naisten kotona saamasta vallasta, kuullosti musta kuitenkin hivenen erikoiselta jos lähdetään siitä, että näissä tarinoissa nämä äiti/poikaparien elämä tosiaan on auvoista. Erityisen kiinnostavaa minusta on se, että ulkopuolisen yhteiskunnan silmiinhän kaikki näyttää olevan suorastaan priimakunnossa. Poika muuttuu kiltiksi ja tottelevaiseksi mallioppilaaksi, joka menestyy yhteiskunnassa, tottelee äitiään kuuliaisesti, eikä edes kiirehdi asumaan omillaan liian aikaisin. Jälkeläisten tuottaminen varmaan muodostuu ongelmaksi, mutta se jäänee näiden tarinoiden ulkopuolelle.
Saturday, October 18th, 2008 08:37 am (UTC)
Mulla nousi heti ensimmäisenä mieleen kysymys siitä, mikä on se kohderyhmä jolle noita tarinoita kirjoitetaan. Tätä ei ilmeisesti tuossa kirjassa käsitelty ollenkaan vai?

Ei -- Allison tulkitsee ja analysoi tarinoita kommentoimatta oikeastaan lainkaan sitä, kuka ne on tehnyt ja kelle. Itse asiassa on vähän vaikeaa päästä perille siitä, millaisia tarinat ylipäätään ovat: ehkä ne ovat osaksi tositarinoita ja osaksi fantasioita. Käsitin, että osa näistä tarinoista on julkaistu lehtiartikkeleissa, osa on tunnustuksellisesti kirjoitettua kaunokirjallisuutta (siis kirjoitettu tarinan muodossa, mutta ei välttämättä silti fiktionaalista) ja osa muista lähteistä. Esimerkiksi yksi kuvaus insestistä on ollut alun perin puhelinsoitto neuvontalinjalle: "The director of this agency ... told me that virtually all of the incest callers were boys, most of whom she figured were using the incest as fantasy to masturbate while talking on the phone to an older, female counselor." Nämä tarinat ovat siis nuorten poikien kertomia, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole tarkkaa tietoa.

Sinulla on hyviä huomioita, joita Allison ei juurikaan käsittele ja joita en ollut tullut ajatelleeksi tai kiinnittänyt huomiota, vaikka Allisonkin olisi ne maininnut. Esimerkiksi tuon vallasta luopumisen fantasian Allison kyllä mainitsee: "he may take pleasure in disavowing responsibility, being submissive, and being engulfed by a figure larger in every sense than himself." Se on kuitenkin vain jälkihuomio luvussa, jossa käsitellään freudilaisittain fallisuutta ja symbolista ja valtaa yhteiskunnassa. :)

Tulkintasi äidin turvallisesta sylistä ja kostosta poissaolevalle isälle tuntuu minusta uskottavalta. Suurin osa Allisonin kuvaamista tarinoista on juuri noita tunnustuksellisesti kirjoitettuja kaunokirjallisia tekstejä, jotka on kirjoitettu äidin näkökulmasta, joten oletin niiden olevan naisen näkökulmasta kirjoitettuja. Sitähän ei kuitenkaan voi tietää. Luulisin joka tapauksessa, että on olemassa sellaisiakin insestitarinoita, joissa on tuo kuvaamasi näkökulma ja ajatus taustalla.

Tällaisen insestistoorin tulkitseminen peloksi naisten kotona saamasta vallasta, kuullosti musta kuitenkin hivenen erikoiselta jos lähdetään siitä, että näissä tarinoissa nämä äiti/poikaparien elämä tosiaan on auvoista.

Kansallisen pelon kannalta Allison tarkastelee näitä tarinoita vähän eri näkökulmasta kuin sinä: ne eivät ole hyväksyttyjä fantasioita vaan tositarinoita tai dystopioita, joista kirjoitetaan lehdissä. Allison kertoo, että lehtiartikkeleissa tarinoita kuvataan kauhistuttaviksi, pelottaviksi ja sokeeraaviksi, ja Allisonin haastattelemat kotiäidit sanoivat kaikki pitävänsä ajatusta järkyttävänä. Tässä kontekstissa siis Allison tulkitsee tarinoiden kuvastavan pelkoa siitä, että naiset saavat liikaa valtaa kodeissa. Tästä näkökulmasta ajatellen suhteen auvoisuus myös tekee ajatuksesta vielä pelottavamman: mitä jos tosiaan aviomiestä ei tarvitakaan eikä haluta kotiin enää, mitä jos tosiaan perheen poika jää asumaan kotiin, ei perusta omaa perhettä ja on riippuvainen äidistään.

Allison kuvaa myös negatiivisempia tarinoita insestistä ja erityisesti ulkopuolisten reaktioita näihin (tosi)tarinoihin: he pitävät insestiä traagisena ja poikaa itsekkään äidin uhrina, joka ei pääse irtautumaan äidistään eikä voi muodostaa identiteettiä (tai menettää identiteettinsä). Eräässä tarinassakin poika menettää sosiaalisen asemansa insestin takia, koska hän alkaa laiminlyödä opintojaan ja kulkea huonossa seurassa. Kuitenkin minä näen myös onnellisesti päättyvät tarinat tietystä näkökulmasta hyvin pelottavina. Selitinkö sen nyt ymmärrettävästi? En hoksannut aina tuoda esille kirjoituksessani Allisonin näkökulmaa, kun se on itselleni kirjan lukeneena niin selvä.
(Anonymous)
Tuesday, October 21st, 2008 08:40 am (UTC)
Kyllä sää alunperinkin selitit ihan ymmärrettävästi, mutta mua itse asiassa johti harhaan se, että olin ehtinyt lehteillä sitä kirjaa lyhyesti. Siinä silmiin sitten pomppasivat luonnollisesti ne kuvat, jotka olivat ihan sitä perus manga/hentai kamaa. Siis aivan reilusti tosielämästä irrotettuja runkkausfantasioita minun kaltaisilleni pervoille. Ilmeisesti ainakin osa noista jutuista on kuitenkin sitä lähikaupoista löytyvää "Tosi elämää" lehden luokkaa (siis runkkausfantasioita tekopyhille), joten näkökulma näihin tosiaan on luonnollisesti erilainen.

Tuo kuvauksesi noista jutuista toi mulle elävästi mieleen maanmainion Cheaters tosi-tv sarjan, jossa kumppaninsa uskollisuutta epäilevä saa ottaa yhteyttä sarjan tuottajiin ja nämä järjestävät yksityisetsivät seuraamaan epäiltyä (joka on aina uskoton) videokameroiden kanssa. Exercise your right to be informed. Tuollaisen dollarin kuvat silmissä tuotetun sarjan tarinoiden todenperäisyys on toki kyseenalainen, mutta tämä ei tietenkään katsojaa haittaa. Sarja antaa nähdäkseni kiksinsä tilaisuudesta päästä tirkistelemään toisten ihmisten arveluttavaa seksielämää ja tarjoaa samaan aikaan mahdollisuuden sanoutua irti tästä likaisesta ja vastenmielisestä ilmiöstä (jota juuri tirkistellään) antamalla moraalisen tuomion siihen osallistuneille. Kirsikkana kakun päällä on vielä kohonnut tunne omasta hyveellisyydestä.

Japanissa kai nuo insesti tarinat ovat muutenkin kovaa huutoa ja koulutyttö fetissi jyllää. Tässä valossa olisi itse asiassa aika merkillistä jos tuon perinteisen insestitilanteen käänteispuoli ei myös kiinnostaisi jossain muodossa.

Jos nyt vielä omaa mielipidettä tuo esiin, niin noissa vanhempi-lapsi insestitarinoissa/tilanteissa on mielestäni selvää, että se lapsi on itsekkään vanhemman hyväksikäytön uhri. Enpä kyllä ole koskaan "oikeasta elämästä" kertovaa tarinaa lukenutkaan, jossa asiaa katsottaisiin missään muussa valossa.